Tänään olin ensimmäisen kerran ryhmäjumpassa selkämurtuman ja luudutuksen jälkeen. Ryhmä on paljon pienempi kuin se missä olen aikaisemmin käynyt: meitä oli viisi kun ennen meitä oli noin 50. Ohjaus uudessa paikassa on henkilökohtaista, vetäjä sanoo erikseen nimeltä jos jonkun pitää jättää joku liike väliin tai tehdä se eri tavalla kuin muut. Tuntui hyvin ammattitaitoiselta ja turvalliselta. Useimmat liikkeet olivat tuttuja ennestään: samat sivulle viennit, mambot ja käännökset. Uutta ja mielenkiintoista, mutta ei niin hauskaa, oli se, että eräät entiset liikkeet eivät onnistu enää lainkaan. Tätä ihmetellessäni ja arvellessani, että asia johtuu lihasten käyttämättömyydestä ja että ongelma hoituu harjoittelemalla, sainkin kuulla, että syynä on selän jäykistäminen. Tulevaisuus näyttää, olenko vastedes tällainen vai vieläkö notkistun. No, asiaa ei kannata liikaa pohtia. Maailmassa on suurempiakin asioita, kuin se että Inan selkä ei jousta kaikenlaisiin venytyksiin tai että peppu ei nouse selällä maatessa jalkojen perässä ilmaan. Pääasia, että ylipäätään pääsen liikkeelle ja että liikkuminen tuntuu mukavalta!