Tänään oli selkäleikkauksen toinen jälkitarkastus. Röntgenkuvat osoittivat, että ruuvit ovat edelleen tallella ja titaanitangot paikallaan. Nyt kuvista näkyi jo sekin, että luutuminen on tapahtunut odotetulla tavalla. Eläköön! Nyt saan siis ruveta elämään ”normaalia” elämää ilman liikerajoituksia. Kivut kuuluvat kuulemma asiaan ja niitä on odotettavissa parin vuoden ajan. Joka tapauksessa enää en ole toipilas, vaan kuntoutuja, joten on aika luopua myös Toipilaan tuumailuja –blogista. Tästä lähtien entinen osoitteeni johtaa Inan Ikkunaan.
Olen pähkäillyt pakinaperjantain aihetta tuloksetta. Mieleen ei juolahda yhtään katolle vievää tarinaa. Mutta toisaalta se joka on katolla, on katon päällä, siis yläpuolella.
No, ainakin Fortumin optioherrat ovat kaiken kohtuuden ja sovittujen palkitsemisperiaatteiden yläpuolella. Valtion omistajaohjaus on jo useamman vuoden ajan ja eri puolueita edustavien ministerien johdolla yrittänyt saada asiaa järjestykseen, mutta aina ovat Fortumin liukkaat hallitusherrat osanneet tulkita sovittuja periaatteita niin, että kirjainta noudattamalla sopimuksen henki on saatu väistymään. Kun periaatteena piti olla, että ylimääräinen palkkio on korkeintaan kiinteän vuosipalkan suuruinen – joka sekin on kolmekymmenkertainen keskipalkkaan verrattuna – niin niinpä vain tälläkin kertaa bonus on neljän vuosipalkan veroinen. Petteri Nättinenä on osannut hyvin pitää kavereidensa puolia.
Mutta turhaa on herroja kadehtia. Olen varma, että sen jälkeen kun asunnot Kaivopuistossa, Turun saaristossa, Saariselällä ja Toscanassa on sisustettu, kun venepaikka Pireuksessa on varmistettu ja jäsenyydet maailman eksklusiivisimmissa golf-kerhoissa on hankittu, niin herrat ja rouvat havahtuvat hoitamaan julkisuuskuvaansa ja perustavat säätiön, josta jakavat stipendejä lasten psykiatriseen tutkimukseen, pienille leukemiapotilaille ja kenties jotain kulttuurillekin. Ilolla olen nimittäin lukenut sellaisiakin uutisia, missä kerrotaan tuntemattoman tahon lahjoittaneen mm. Suomen kansallisoopperalle puoli miljoonaa euroa. Haluan uskoa, että näitäkin ihmisiä on, ehkä enemmän kuin saamme koskaan tietää.
Eikö olisikin hauska miettiä, mitä itse tekisi, jos saisi vuosittain muutaman miljoonan, jolla leikkiä hyvää haltiatarta. Minä laittaisin lapsille ja vanhuksille. Mihin Sinä sijoittaisit?
Kommentit