Asiantuntijat ja tiedemiehet sanovat, että eläimet ml. koira eivät ymmärrä puhetta, niillä ei ole huumorintajua tai luovuutta eivätkä ne pysty loogiseen ajatteluun. Ne oppivat korkeintaan tunnistamaan muutamia komentosanoja ja niiden toiminta perustuu aina vaistoihin tai vietteihin. Minä en tähän usko. Vai miten on selitettävissä seuraava episodi.
Koiramme on kehittänyt välillemme hauskan leikin. Yön aikana se käy sieppaamassa tuolilta jonkun vaatekappaleeni, yleensä sukat tai alusvaatteita. Aamulla se odottaa, että nousen ylös – joskus se käy myös herättämässä, kun ei malta odottaa heräämistäni – juoksee edelläni saaliinsa luo, nappaa sen suuhunsa ja juoksee karkuun. Sitten se kääntyy ympäri ja kierähtää maahan ja pudottaa saaliin eteeni. Vaihtoehtoisesti se odottaa, että sanon ”irti” ja laskee saaliin sitten maahan. Sitten sitä kehutaan ja rapsutellaan. Tämä osoittaa mielestäni sekä luovuutta että huumorintajua.
No, yhtenä aamuna se oli siepannut paksuhkot fleece-housut. Saalis oli nähtävästi niin kiihdyttävä, että se lisäsi leikkiin kierroksia ja lähestyessäni se murisi minulle. Ymmärsin toki, että kysymys on leikistä, mutta en halua sen murisevan edes leikillään. Haluan, että varoitusäänet jätetään käytettäväksi vain silloin kun on tosi kysymyksessä, esim. kivun takia. Näin siksi, että koiralla täytyy olla keino varottaa ja koiran varotusta täytyy aina kunnioittaa, myös emännän tai lääkärin. ”Hyi, kuka murisee, tyhmä koira. Monty ei murise!” sanoin, heristin sormea ja läksin pois. Leikki meni pilalle. Menin keittiöön valmistamaan aamupalaa.
Koira odottaa olohuoneessa. Kun se kuulee, että sen omaa ruoka-pussia rapistellaan, tulee se keittiöön. Katson sitä, puistelen päätäni, katson sitä silmiin ja sanon: ”Voi Monty kuule, mitäs me tehdään. Mitenkäs nyt ymmärtäisit että minulle ei saa murista. En millään haluaisi rankaista, kun se on huono tie, mutta miten nyt ymmärtäisit tämän asian: Monty ei murise. Siis Monty ei murise. Paina nyt mieleesi: Monty ei murise.” Koira katsoo hämillään, heiluttaa varovasti häntäänsä. Sitten se kääntyy ympäri, juoksee olohuoneeseen nostaa fleece-housut hampaisiinsa ja kantaa ne minulle.
Eikö tämä osoita sekä puheen ymmärtämistä että loogista päättelykykyä? Etten sanoisi ongelman ratkaisukykyä. Asiantuntijat ja tiedemiehet saavat minun puolestani olla koiran kyvyistä aivan mitä mieltä haluavat. Jossain lehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli uutena asiana todettu, miten koira oppii tunnistamaan esineiden nimiä. Muistaakseni lukumäärä oli kaiken lisäksi aika mitätön. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että koira oppii hetkessä mm. uusien leikkikalujen nimet. Koirani tuntee varmaan useampia ruoka-aineita nimeltä kuin minä ihmisiä. Ristiriita saattaa johtua siitä, että tieteellisissä kokeissa kenties käytetään laboratoriossa kasvatettuja koe-eläimiä. Luonnollisestikaan ne eivät opi asioita samalla tavalla kuin perheessä kasvanut koira, jonka kanssa ollaan ja jolle puhutaan koko ajan. Kaikkihan muistamme tarinan tynnyrissä kasvaneesta tytöstä. Mitenkähän kävisi, jos meidän ihmistenkin henkisiä kykyjä arvioitaisiin tynnyrissä kasvaneiden tyttöjen avulla?
Kommentit