1960-luvulla televisio oli lyönyt itsensä läpi Suomessakin. Kanavia oli vain yksi. Kaikki siis katsoivat samaa ohjelmaa ja voidaan ajatella, että televisio toimi eräänlaisena kansallisena yhdenmukaistajana. Aivan joka kodissa vastaanotinta ei ollut, mutta ihmiset kokoontuivat katsomaan televisiota naapuriin tai tuttavien luo. Nekin, joilla tätä mahdollisuutta ei ollut, saattoivat seurata ohjelmia baareissa, joiksi kahviloita siihen aikaan kutsuttiin, tai jopa kadulla, koska TV-liikkeet markkinointimielessä mielellään antoivat ohjelmien pyöriä näyteikkunoihin asetetuissa vastaanottimissa.
Kaikille televisio ei kuitenkaan ollut kaikki kaikessa, vaan muunkinlaista ohjelmaa vielä mahtui ihmisten vapaa-aikaan. Yhtenä keskitalven keskiviikkona pidettiin Helsingin yliopistolla erään tieteellisen seuran vuosikokousta. Sääntömääräiset asiat oli käsitelty, mutta käynnissä oli vielä vilkas keskustelu jostakin päätettävästä asiasta. Osanottajien hämmästykseksi puheenjohtaja yllättäen lopetti keskustelun ja julisti kokouksen päättyneeksi. Puheenjohtaja - mieshenkilö yli 50 v. - pahoitteli, että hän joutuu nyt lähtemään, sillä televisiossa alkaa Peyton Place. First things come first.
Peyton Place –sarjaa esitettiin vuosikaudet keskiviikkoiltaisin. Se oli jatkokertomus, joten yhtään jaksoa ei sopinut jättää väliin, jos halusi pysyä ajan hermolla. Peyton Placen henkilöistä ja tapahtumista keskusteltiin kuin oikeista julkimoista ikään. Allison oli söötti, Betty Anderson puolestaan ovela syöjätär, joka viekkaudella vei suloiselta Allisonilta poikaystävän, paikkakunnan rikkaan perheen komean pojan Rodneyn …..
Kommentit