Yhtenä syksyisenä viikonloppuna pariskunta oli lähdössä mökille. Tarkoitus oli laittaa paikat talvikuntoon: nostaa laituri ja kääntää vene ja sen sellaista. Syömäpuolta ei nyt ajateltu sen kummemmin. Kunhan nyt jotain on, ettei nälkä yllätä.

Tuskin oli auto päässyt Länsiväylälle, kun tuulilasiin jysähti. Mies ohjasi auton tien sivuun ja he nousivat ulos katsomaan, mitä oli tapahtunut. Mikä törmäsi ja jäikö joku kitumaan? Törmääjä oli fasaani ja se virui maassa hengettömänä. ”No hyvä on, että ei jäänyt kärsimään”, totesi vaimo ”Jätetään se vaan siihen vai pitäisikö se viedä johonkin syrjemmälle.” ”Höpö höpö”, sanoi mies ja heilautti linnun auton takakonttiin.

Matka jatkui ja perille päästyä mies haki ensimmäiseksi mökin seinältä puukon ja hävisi saaliin kanssa jonnekin. Jonkin ajan kuluttua hän palasi ja vaikka ei metsästäjä olekaan, niin niinpä vain kelpo metsämiehen tapaan toi emännälle keittiöön puhdistetun, paistovalmiin fasaanin.

Onneksi mukaan oli tullut sekä kermaa että pullo viiniä ja niin he pihatöiden päätteeksi sytyttivät kynttilät pöytään ja kävivät ihanan auringonlaskun valossa nauttimaan ruhtinaallista yllätysateriaansa. Vain mustaherukkahyytelö jäi puuttumaan.

 

Tarinamaanantai 58