Koko globaali talous on vaikeuksissa ja valtiot elvyttävät rakentaakseen sillan yli laman, jonka jälkeen päästään uuden talouskasvun alkuun.  Kun elvytyksellä ja sen jälkeisellä mittavalla investointiohjelmalla varmistetaan terveiden rakenteiden säilyminen, selviämme me ja tulevat sukupolvet jättimäisten, satojen miljardien velan maksuista.

Hyvä näin, mutta entä jos tämä ei olekaan vain taantuma tai lama tai mikään muukaan väliaikainen ilmiö, vaan pysyvä uusi järjestys. Jos ne 25 miljoonaa menetettyä työpaikkaa, jotka nyt ovat ”tilapäisesti” hävinneet läntisiltä markkinoilta ovatkin pysyvästi menetetty. Tai jos niiden menettäminen on vasta alkusoittoa tulevasta uudesta järjestyksestä, jossa kaikki uudet työpaikat ovat Kiinassa, Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa, jossa kehittyneiden ja kehittyvien markkinoiden osat ovat pysyvästi vaihtuneet. Silloin nyt tehdyt elvytystoimet eivät rakennakaan siltaa tulevaan, entisenlaiseen tilanteeseen, vaan ne ovatkin vain tekohengitystä, jolla läntisen maailman kuolinkamppailua pitkitetään. Silloin se tuokin vain hetken helpotuksen - kuin housuun laskeminen pakkasessa? Pitkittyneenä olojen raju kurjistuminen on usein johtanut vallankumoukseen, sotaan ja kaaokseen. Osaisimmeko me – siis koko läntinen maailma - hallitusti pudottaa elintasomme viidenkymmenen vuoden takaiselle?

En ole asiantuntija enkä ennustaja. Tämä vain juolahti mieleeni. Toivottavasti olen väärässä ja uhkakuva on täyttä hölynpölyä.