Pääsin koneelle, kun Bee pyysi kirjoittamaan.

Kuten sanottua, olen paikkakunnan komistus. Täällä hienostelijoiden Etelä-Espoossa (eipä silti, ihmiset täällä ovat kyllä ihan hirveän kivoja, ja useimmat tykkäävät myös koirista: minulla on paljon ihmisystäviä, koirakavereiden lisäksi) rouvat toisin tuppaavat sanomaan, että minua pitäisi laihduttaa, mutta se johtuu vain siitä, että he eivät ymmärrä mitä eroa on labradorin noutajalla ja vinttikoiralla. Mutta mennäänpä maakuntaan, niin jopa ymmärtävät kauneuden päälle. Asumme osan vuotta Itä-Suomessa ja Savonlinnassa minua tulevat ihailemaan aivan vieraatkin ihmiset. Sanovat, että aijai, onpas siinä komea poika, kyllä tulisi hyvä sulhanen monelle! Samanlaisia kehuja olen saanut myös Varkaudessa, missä vierailimme isäntäni tädin luona.

Hyvä verenperintöni saattaa johtua siitä, että olen syntyisin Kuopiosta, Bears'in kennelistä. Sieltä matkasin 7-viikkoisena ensimmäiseen kotiini, joka on siis kesäkoti Punkaharjulla. Ensimmäinen lempipaikkani oli hiekkakasa, jossa kierimistä rakastan vieläkin (kuva).

Ensimmäinen inhotukseni oli punaiset valjaat (kuva); niitä en sietänyt, enkä elämäni aikana ole voinut sietää minkäänlaisia valjaita. Kaulapanta ja oma remmi sen sijaan ovat ihan jees.

Syömisen ohella rakkaimpia harrastuksiani ovat autoilu, veneily ja uiminen. Niin ja tietenkin jälkien (varsinkin tyttökoirien jättämien) haisteleminen.

Autossa tykkään istua aina, vaikkapa silloin kun isäntä pesee autoa suihkulla. Minua ei pelota edes automaattipesulassa: kiva vaan kun suihkut ja harjat menevät kohisten auton yli (kuva).

 

 

Veneestä minua ei pidä poissa mikään. Joskus yrittävät jättää minut rannalle, muuta minäpä uin perään, ja niin niiden on pakko päästää minut veneeseen. Kalastuksessa olen myös aina mukana ja luulen että minusta on muikkuverkkojen nostamisessa isännälle suurikin apu. Veneilyyn liittyen minulla onkin hauska tarina yhdestä kauppareissusta, jolloin hyppäsin veneestä emännän perään, vaikka minun olisi pitänyt isännän kanssa jäädä veneeseen odottamaan (Kuva). No, remmi oli kiinni penkissä, ja emännän oli pakko hypätä laiturilta vaatteet päällä veteen minua pelastamaan. Se oli tosi hauska juttu.  Lopputulos oli, että pääsin mukaan kaupalle. Kaksi uitettua koiraa ostoksilla, heh.

 

No tämä tällä kertaa. Nyt käyn nukkumaan ja uneksimaan siitä, miten vahdin rantoja ja pidän huolta, että koskelot, joutsenet ja vesikirput pysyvät ruodussa. Linnut saavat kaikin mokomin olla meidän rannassa aivan rauhassa, mutta maihin en niitä sentään laske!