Giaccomo Puccinin elämästä kertovassa ohjelmassa (YleTeema 10.1.2009) käsiteltiin mielenkiintoisella tavalla Puccinin muilta säveltäjiltä saamia vaikutteita. Vaikka Puccinin musiikki on aina hänen säveltämäkseen tunnistettavaa, on hän ennakkoluulottomasti ottanut vaikutteita muilta.  Wagnerin vaikutus oli minulle yllätys. Mieleeni ei koskaan ole juolahtanut rinnastaa näitä kahta oopperan mestaria, niin eri maailmoissa heidän työnsä minun mielestäni ovat. Wagneria olen pitänyt raskaampana, jotenkin moraalin ja pelastuksen sanansaattajana. Puccini taas on intohimon ja rakkauden mestari. Ja kuitenkin kun ohjelmassa oikein kädestä pitäen osoitettiin, niin kyllä vain Tristanin ja La Bohemen teemoissa selvä sukulaisuus löytyy. Molemmat ovat syvästi tunteeseen vetoavia, mutta Wagner vetoaa jotenkin älyllisellä tasolla, Puccini taas suoraan sydämeen. Nimenomaan La Bohemen joitakin teemoja en voi kuunnella ilman että kyyneleet alkavat valua. Olen pitänyt itseäni tässä suhteena hölmönä, mutta nyt sain synnin päästön: Puccini itsekin itki säveltäessään Mimin aariaa (Che gelida manina).