Lastu haastoi muistelemaan.

Kuvia lapsuuden ajoilta minulla on tosi vähän. Mutta tämä löytyi laatikon pohjalta.

 

Kuva on vuodelta 1956.

Kuvassa olen veljeni ja ruotsalaisen vaihto-oppilaan Janin välissä. Sylissäni on mäyräkoiramme joka vuotta aikaisemmin oli pentuna tullut korvaamaan syöpään kuolleen rottweilerimme. Mäyräkoirasta kehittyi varsinainen persoonallisuus, joka osasi antaa arvoa elämän pikku mukavuuksille.

Koiran makuaisti oli erityisen valikoiva, vain parhaat palat kelpasivat. Ennen ruokakupille menoa se kävi aina ensin kurkistamassa mitä isäntäperheen pöydässä tarjotaan. Jos kupissa oli huonompaa, asia ei jäänyt siihen. Mutta aina ei samakaan ruoka kelvannut: hernekeitto ei kuulunut neidin suosikkeihin ja niinpä se mielenosoituksellisesti työnsi kuppinsa puuhellan alle ja kiepsautti sen sinne nurin.

Kuvan ottamisen jälkeisenä kesänä syntyi sisareni ensimmäinen lapsi. Pienokaisen kotiintulon kunniaksi äitini oli kaupungista tuonut laatikollisen tosca-leivoksia. Tarjolle panoa odottamaan leivokset oli pantu ruokakaappiin, alahyllylle. Kun kahvipöytää ryhdyttiin kattamaan, olikin leivoslaatikkoon ilmestynyt reikä. Leivoksista ei tietysti ollut jäljellä muruakaan. Joku onneton oli jättänyt kaapin oven raolleen! Koiran vikahan onnettomuus ei tietenkään ollut.

 

Lisää muisteluita