Tilausooppera Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Teos esittelee henkilöidensä kautta koko sodan jälkeisen historian. Siiri ompelimon omistajana edustaa yrittäjien jälleenrakentajasukupolvea, joka kouluttaa lapsensa yliopistossa. Lapsi, Anna lyöttäytyy yhteen taistolaisen vuorineuvoksen juopon pojan kanssa, jolle sitten jättää heidän yhteiset lapsensa lähtiessään etsimään itseään Afrikkaan. Annan tytär Vera rikastuu, myöhemmin köyhtyy kasinotaloudessa, masentuu ja yrittää toistuvasti itsemurhaa. Vera selviää elämään, kun äiti palaa Suomeen kuolemaan ja ehtii hetkeksi ottaa tyttärensä syliinsä. Lopuksi, kuin tienä tulevaisuuteen nähdään Veran ulkomailta adoptoima tytär.

Libretto on niin keskeinen osa, että itse ooppera tarjosi yllättävän vähän sen lisäksi.  Kun ottaa huomioon teoksen tilaustyön luonteen, on se tarkoitukseen sopiva, mutta silti minusta sukupolvien edustajat olivat aika klisemäisiä.  Musiikista en osaa sanoa paljon mitään. Välillä ajattelin, että sen voisi hyvin kuunnella pelkkänä orkesteriversiona, niin hyvin orkesteri peitti alleen varsinkin naisten äänet. Parhaiten erottui isän haamu, Jaakko Kortekangas. Lavasteet ja puvut olivat minusta ankeita, mutta ystäni sisustuksen ammattilaisena tykkäsi niistä.

Oopperassa oli kolme sanomaa: Muistaminen on tärkeää, mutta voi sitä joka ei osaa unohtaa. Älä kuuntele ihmisten puheita, vaan sydäntäsi. Varo tuomitsemasta.

Ajattelen, että Anna, isän tyttö jonka isä kaatui sodassa ennen Annan syntymää ja joka sai isältään perinnöksi vain nuo kolme ohjetta, ei isän kaipaukseltaan pystynyt itse olemaan läsnä lapsilleen, vaan sydäntään kuunneltuaan jätti lapsensa ja lähti etsimään itseään. Lapset puolestaan olivat Annalle katkeria ja vasta kun Anna ottaa Veran syliinsä tämän itsemurhayrityksen jälkeen, saa Vera voimaa jatkaa elämäänsä. Tärkeintä on läsnäolo.

Kaiken kaikkiaan teos oli enemmän vasempaan kuin oikeaan aivolohkoon vetoava. Itse kaipaan oopperalta enemmän tunteeseen käyvyyttä. Uusista suomalaisista Kaija Saariahon oopperat ovat enemmän minun makuuni.