Sain Viestin joululahjaksi. Se on 32 novellin kokoelma 27 vuoden ajalta. Sinänsä ihan mukava lukukokemus, mutta ehkä vähän sekava. Mikä olisi paras tapa lukea novelleja? Pitäisikö niitä lukea yksitellen, vähän kerrallaan. Kokoelmaa ei kenties pitäisikikään lukea kuin romaania, yhtäpötköä kannesta kanteen. Henkilöt ja teemat vaihtuvat ja häviävät liian tiuhaan.

Sama vaikeus on tietysti runokirjojen tai aforismien kanssa. Runojakaan ei voi lukea monta peräkkäin. Paitsi jos ne muodostavat kokonaisuuden tai koherentin ajatusrakennelman. Muuten tulee helposti ähky olo, eikä mitään jää mieleen.

Pari hyvää lausetta haluan tallentaa Viestistä:

"Asiat on otettava sellaisina kuin ne eteen tulevat."

"Minä olen tekemässä jotain sellaista, josta tulee mitä minä olen aikonut."