Sain sisareltani lainaksi Siri Hustvedtin kirjan What I loved. Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Kaikki mitä rakastin. Kirja on kovasti kehuttu, niteen alussa on neljä sivua referaatteja ylistävistä arvosteluista. Googlaamalla löytyy lisää : (http://www.otava.fi/kirjailijat/ulkomaiset/a-i/hustvedt_siri/fi_FI/hustvedt_siri/).

Ylistyssanat asettavat odotukset usein liian korkealle, jolloin tuloksena voi helpposti olla pettymys. Näin kävi minulle. Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensin esitellään henkilöt: kertoja, joka on taidehistorioitsija ja professori, tämän kirjaileva puoliso, kuvataiteilija, tämän puoliso sekä kuvataileilijan malli. Seurataan perheiden muodostumista, lasten syntymää ja kasvamista, taiteen tekoa, ystävyyttä. Seuraa taiteilijan väistämätön rakastuminen malliinsa, avioero, uusi avioliitto ja lapsen pallottelu vanhempien välillä. Lapsiin kiinnitetään paljon huomiota ja heitä tunnutaan suorastaan palvottavan. Kertojan lapsi kuolee tapaturmaisesti ja tästä alkaa kaikkien osapuolten henkinen luhistuminen. Tragediasta ei ole ulospääsyä. Kertojan vaimo muuttaa pois kotoa toiselle paikkakunnalle, mutta ei halua avioeroa. Mies elää löysässä hirressä. Taiteilija ja hänen uusi vaimonsa ovat kertojan tukena.

Seurataan taiteilijan lapsen kasvua; hänestä kehittyy patologinen valehtelija ja psykopaatti. Käy ilmi, että hän on jo lapsena valehdellut, varastanut ja osannut tietoisesti teeskennellä myötätuntoa. Kertoja on taiteilijan ja hänen uuden vaimonsa tukena. Taiteilijan ensimmäinen vaimo ja lapsen äiti on etäinen ja tunneköyhä, eikä tunnetasolla tunnu osallistuvan lapsen ongelmista aiheutuvaan suruun. Taiteilija kuolee vähän epäselvissä olosuhteissa sairauskohtaukseen.

Kolmannessa osassa kirja saa yhä hurjempia ja yhä epäuskottavampia käänteitä. Tyylilaji muuttuu thrillerinomaiseksi. Kaikki tuntuu hajoavan. Taiteilijan uusi vaimo ja lapsen äitipuoli, joka on koko ajan tukenut ja rakastanut luonnehäiriöistä lapsipuoltaan saa tarpeekseen ja muuttaa toiselle mantereelle. Lukija odottaa jonkinlaista kokoamista tai selitystä. Kirjan alkupuolella on viitattu taiteilijan ensimmäisen vaimon sairauteen ikäänkuin selittävänä tekijänä avioliiton vaikeuteen, mutta sieltäkään ei tule mitään vastausta. Kertoja jää lopulta yksin odottamaan silmänpohjarappeutumansa etenemistä. Silloin tällöin hän saa kirjeen vaimoltaan ja taiteilijan uudelta vaimolta, joissa nämä kertovat kuulumisistaan.

Kirjasta jäi minulle surullinen ja tyhjä olo.