Kansainvälisesti menestyneen, Neuvostoliitossa syntyneen ja Ranskaan loikanneen pianistin tarina, jonka lukemiseen sain kimmokkeen lehtiartikkelista. Kirja on ilmestynyt kesäkuussa 2008, eikä sitä vielä saa kirjastosta, joten tilasin sen Fnacin verkkokaupasta.

Tarina on mielenkiintoinen, joskin samat synkät ja hyytävät kuviot ovat tuttuja aikaisemmistakin taitelijoiden loikkauksista, esim. Suomessa rakastetun tanssijattaren Maija Plisetskajan muistelmista.
Kirjan neukkuvitsit tuntuvat jotenkin ennenkuulluilta: "Me olemme tekevinämme työtä, ja he ovat maksavinaan meille palkkaa." Tai kun ostaja kysyy "Onko teillä tänään lihaa?" ja kauppias vastaa: "Ei, kun meillä ei tänään ole kalaa. Tuossa vastapäätä on liike jossa ei tänään ole lihaa."

Piinallista on ollut lahjakkaan, epäpoliittisen ja henkisestä integriteetistään kiinnipitävän taiteilijan elämä Neuvostoliitossa vielä 70-luvullakin. Kaikki on kiellettyä: kirjallisuus, ajattelu, vääränlaiset kontaktit. Mustan pörssin kautta ulkomaisia klassikoita voi suurella riskillä lainata kahdeksi päiväksi. Valokopioiden ottaminen voi johtaa vankeuteen, mutta valokuvien ottaminen ei ole laitonta. Rudy valokuvaa kaikki Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen osat jotka käännöksinä saa käsiinsä. Kuvia kertyy pahvilaatikollinen.

KGB tarjoaa yhteistyötä; jos ei suostu vakoilemaan ja ilmiantamaan tovereitaan menettää oikeuden osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Tilanne on mahdoton ihmiselle, joka kuitenkin rakastaa omaa maataan, sen kieltä ja sen kulttuuria. Rudy kuitenkin päättää loikata, saa Ranskan kansalaisuuden ja opettelee kielen nollatilanteesta. Rudy asuu myös Yhdysvalloissa ja myöhemmin Lontoossa, mutta Pariisi on hänelle paikka jossa hän on parhaiten kotonaan.

Rudy palaa vielä useampaan otteeseen Venäjälle. Olojen vapauduttua hän voi myös konsertoida kotimaassaan. Oma 50-vuotisjuhlakonsertti Venäjällä muuttuu tragediaksi, kun äiti ei ilmestykään hänelle varattuun aitioon. Väliajalla selviää, että äiti on kuollut sairauskohtaukseen.

Hivenen puuduttavalta tuntuivat jotkut kohdat, joissa lueteltiin esitettäviä teoksia ja muusikkokollegoita, jotka eivät tällaiselle maallikkolukijalle sanoneet paljon mitään. Paremmille musiikin tuntijoille nämäkin kohdat varmasti ovat antoisia. Kirja on sikäli mielenkiintoinen, että Rudy, jonka haave oli myös tulla kirjailijaksi, on sen itse kirjoittanut ja suoraan ranskaksi, siis kielellä, jonka hän on oppinut vasta aikuisella iällään. Eikä kirja olekaan yhtään huonosti kirjoitettu. Kaveri on siis ilmeinen monilahjakkuus. Tähän viittaa myös kirjan alaotsikko: L'impatience de vivre  ( sanatarkka käännös: Malttamattomuus elää - kuulostaa kankealta, paremmin ehkä Elämän kiihko).