Verrattoman mukaansatempaava lukukokemus. Tajunnanvirta vie halki koko 1900-luvun, kun sata vuotta täyttävä Marie muistelee elämäänsä arvostetun juristin tyttärenä Strasbourgissa ja suomenruotsalaisen kirurgin puolisona Helsingissä. Kirja tarjoaa ihastuttavaa ajankuvaa ja luonnehtii pisteliään humoristisesti sivistyneistön tapakulttuuria. Sodanjälkeisessä Suomessa Marie haluaa näyttää suomenruotsalaisille hienostelijoille millainen on oikea ranskalainen illallinen venäjänkielisine ruokalistoineen; ja mitä siitä sitten seuraakaan...

Mieleen nousee muistumia omastakin takaa. Kun kirjassa kuvataan miten nuori rouva heti Suomeen tultuaan ei kielitaidottomana selviytynyt kaupoissa ja kun perheeseen ei vielä oltu ehditty hankkia palvelijaa, kävi kiltti aviomies itse kerran kaupassa ..."ja taisi kyllä olla viimeinen kerta, ja talonmiehen vaimo ihmetteli, että on aikoihin eletty kun itse tohtori kulkee maitokannu kädessä, kuinka se kehtaa ja mitä naapurit ajattelee."

Lainaus kuvaa aikaa noin 20-luvulla, mutta en voi kuvitella, että oma isäni olisi vielä 60-luvullakaan käynyt maitokaupassa - tai  missään muussakaan kaupassa Akateemista kirjakauppaa, Alkoholiliikettä ja Schröderin kalastustarvikeliikettä lukuunottamatta.