Aika kävi vähiin,

kun tenttiin luin.

Mutt' silti menin kehiin

ja leikkiin antauduin.

Jotain vielä tiesinkin,

mutta sitten: sappihapot!

Ne jäivät väliin.

Apua, en tiedä mitään.

Valokuvatorstai/runotorstai, haaste 181   : En tiedä mitään.

(Kummallista, miten ihminen muistaa vielä neljänkymmenen vuoden jälkeen parhaiten sen, mitä ei tiedä!)

Valokuvatorstai /Runotorstai: Että en unohtaisi

Kaura pitää miehen tiellä;

puuro täytyy alas niellä.

Sanoi meille Markus-setä.

Oppiansa emme petä.

Hivenaineiden lisäksi kaurassa on runsaasti liukoista kuitua, joka auttaa alentamaan

veren kolesterolipitoisuutta.

Kun järjen käyttö,

ajattelu estetään,

niin mielen valtaa tyhjyys.

Ja tilan täyttää hömppä

ja väkivaltaviihde.

Väkivaltaviihde:

mikä oksymorooni!

Haaste 148: runotorstai: "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
           (Kiinalainen sananlasku)

Haaste: Valokuvatorstai / Runotorstai : Tie ulos

Tie ulos - exit
Exitus on loppumme
Siis poistuminen
Mutta minne menemme,
kun elämä täällä jää?
 

Ei se kysy meriittiä

Ihaile ei eliittiä.

Sanoitta se sielun kohtaa,

hyvään oloon mielen johtaa.

Haaste: runotorstai 144 / Valokuvatorstai

Runotorstai: Virta

Minkä ylhäällä jättää

se alhaalla mättää.

Ja kalat voi kuolla,

jos virtaa ei huolla!

Jälkisytytyksenä tuli mieleeni toinenkin runo virrasta:

Astun aina uuteen virtaan,

enhän eiliseen.

Virran vesi huomenna

uusi - niinkuin astujakin - on.

Runotorstai ja valokuvatorstai: Kosto

Lanka sotkeentui
nappia kun ompelin:
liikaa kiirehdin.

Vedä hitaammin
niin paremmin sujuu työ,
mielesi malta!

Sama viisaus
elämässä vallitsee:
älä hoputa.

Asiat hoituu
logiikallaan omalla,
uskottava on.

 

Ennen oli kaikki niin hyvin.
Vai oliko sittenkään.

Emme ehtineet elää,
puursimme vain
ja ajattelimme
että sitten kun ….

No, nyt on koittanut
se sitten kun.

Ja mitä teemme?
Haikailemme entiseen.

Haaste: Valokuvatorstai, runotorstai: Ennen - nyt

Ennen muinoin,

ennen sotia

keittiö

oli piikojen

ja lasten

valtakuntaa.

Herrasväellä ei sinne 

ollut mitään asiaa.

Mutta nyt keittiö

on kodin sydän,

koko perheen kotiliesi.

Sieltä ponnistetaan

päivän töihin, ja

illalla palataan

sen lämpimään.

Siellä suunnitellaan suuria,

mietitään menneitä

ja maailman menoa.

Ja tietenkin laitetaan

hyvää ruokaa.

Ja kun elämän karuselli

joskus pysähtyy ja

elinpiiri pienenee,

napoja jää jäljelle kaksi:

oma sänky ja keittiön pöytä.

Runotorstai: Keittiö

Kirkkohäät alkamassa,
väki paikoillaan odottaa.
Tunnelma tihenee, kohta kajahtaa
häämarssi ja ovet aukenee.

Mutta mitään ei tapahdu,
mitä nyt?
Pyörtyikö morsian,
vai pakeniko sulhanen?
Kulmat kohoilevat,
päät kääntyvät.

Kuuluu kolinaa.
Ovet avataan ja

itkuinen nuoripari

hiljaisuuden vallitessa
astuu alttarille.
Tahdotko sinä? Tahdon.
Tahdotko sinä? Tahdon.

Onnitellaan. Halataan.
Pyyhitään kyyneliä.
Vihdoin selviää,
 mistä on kysymys.
Kanttori nukkui pommiin.

Runotorstai: Murphyn laki

Elämän puussa

juuret maassa

oksilla kurkotan

kohti taivaita.

Lähdön hetkellä

sulaudun kaukaiseen.

Valokuvatorstai / Runotorstai: Haaste 123.

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Profiilin nostoa,
pisteiden keruuta
yhtäällä.
Toisaalla taivaan lahja,
näytön paikka,
sulka hattuun.

Politiikkateatteria,
suurta draamaa,
näytelmä suoraan piposta.

Runotorstai: Piposta vedetty

Valokuvatorstain ja runotorstain haaste 118

Elegian kuva sandaaleista

Kuva: Nalle ja Norppa

Unohdetut

Joku unohti
sandaalit kuistille,
ne peittyivät lumeen.
Ei suurta huolta,
kevät ne sulattaa.

Joku toinen unohti
jätehanan auki, ja
jään alla
viherlevä valtasi koko Pien-Saimaan.

Nalle ja Norppa
toivovat turhaan,
heitä ei kevätkään auta.

Valokuvatorstain haaste. Moni

Moni kupla

Lasissa taidetta.

Pörssissä kaaosta.

Ihmisen ainoa koti.

Tähden kiertolainen.

Monen sattuman summana syntynyt.

Pidetään siitä hyvää huolta!

Valokuvatorstai/runotorstai  no. 116  /  22.1.2009

Mikä ihmeen valo  silmistäsi loistaa?
Ilman sanoja se samaa toistaa:
mennään ottamaan - Tassukeksejä!

Runotorstai / Valokuvatorstai: Miten niin valo

"... Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, .... kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu  ....., kun saisi yhteyden joka olisi aina auki."