Nyt olemme tulleet sitku-aikaan. Niinkauan kuin saimme nauttia rakkaan Montymme olemassaolosta, emme tietenkään voineet ajatella kajoavamme hänen lempisohvaansa. Mutta nyt on tullut hetki ryhtyä toimenpiteisiin sohvan entisöimiseksi.

Sohva on läpikotaisin puhkikulunut ja siksi se on peitetty irtopäällisen sisään. Kalustoon kuuluu myös neljä pikkutuolia, jotka ovat alkuperäisessä asussaan. Emmakalusto tuli lapsuuden kotiini 1950-luvulla, jolloin äitini osti sen huutokaupasta. Se on peräisin 1800-luvun lopulta ja ilmeisesti venäläistä alkuperää. Sametit, nyörit ja tupsut ovat alkuperäiset, mutta istuin- ja selkänojaosien Sandersonit ovat äitini laitattamat, siis 50-luvulta nekin.

Mittasuhteet ovat silmään kauniit ja niin sohvassa kuin tuoleissakin on erittäin hyvä istua. Niinpä päätimme kunnostuttaa koko komeuden, vaikka hinnan puolesta projekti ei pysty uushankinnan kanssa kilpailemaan.

Velivainajani miniän - käsityönopettajan - kautta löysimme entisöinnin taitajan, joka kävi tänään kotonamme sohvaa katsomassa ja kanssamme ideoimassa, miten lähdetään liikkeelle. Ihanan huojentavalta tuntuu, kun olemme saaneet avuksi osaavan ja asiantuntevan henkilön, jolle projektin voi uskoa.

Oikeastaan olin ajatellut muuttaa sohvan ihan tavalliseksi luonnonvalkoiseksi, koska olen fiksoitunut kahden vaalean vastakkaisen sohvan ideaan, mutta asiantuntija sai mieleni muuttumaan ja nyt sohvaa lähdetään entisöimään vanhaa tyyliä kunnioittaen.

Vaikka vanha sametti on haurastunut ja puhki kulunut, voidaan kuitenkin jotain alkuperäistä säilyttää: koristenyörit ja tupsut on tarkoitus jättää jäljelle kunnostettuihin mööpeleihin.

Jännittävä nähdä, mitä tästä tulee.....