Kesämökin kirjahyllystä löytynyt helmi, arvatenkin vanhempieni perua. Biljardia puoli kymmeneltä kuvaa Saksan vaiheita ja saksalaisuutta viime vuosisadan alkupuolelta sodan jälkeiseen aikaan. Kuva muodostuu paljolti epäkronologisesti, eri henkilöiden ajattelun kautta, suoraa tapahtumien kerrontaa on vähemmän. Böllin kerronta on omalaatuista, lukijalta keskittymistä vaativaakin, kun heti ei ole selvää, kuka on äänessä, mutta mukaansa vievää.

Pääosassa on suurporvaristoon kuuluva Fähmelin perhe, arkkitehtejä ja rakentajia kolmessa polvessa. Heinrich on luonut merkittäviä kansallisia monumentteja. Poika Robert on joutunut sodan tuloksena tuhoamaan isänsä luomuksia, joita sitten sodan jälkeen hänen poikansa Joseph ryhtyy uudelleenrakentamaan. Kirja käsittelee ihmisenä olemisen ongelmaa ideologien välisessä kilpailussa. Heinrichin toisen pojan, Oton, omaksumat ihanteet ovat muuttaneet hänet vanhemmilleen tyhjäksi kuoreksi, niin vieraaksi, että he eivät voi ymmärtää mistä moinen otus on heidän perheeseensä tullut, kun vauvojen vaihtumisen mahdollisuuskin oli kotisynnytyksen takia poissuljettu.

Saksan trauma on ollut vaikea, eivätkä vaikeudet varmaan ole olleet vähäisiä myöskään myöhemmin – Saksojen yhdistymisen jälkeen.  Kummallinen sattuma, että tänä kesänä on käteeni osunut useampikin Saksan historiaa ja saksalaisuutta käsittelevä kirja. En ole tietoisesti tätä linjaa hakenut.