Tarinamaanantai 75:  Vahinko

Kun Hanna-Leenan ja Johanneksen vanha, Simpeleellä käsin veistetty puuvene oli jokakeväisestä kittaamisesta, hiomisesta ja lakkaamisesta huolimatta alkanut lähestyä tiensä päätä, päättivät he ostaa uuden veneen. Uuden veneen tuli olla helppohoitoinen ja turvallinen. Kun Auvisen veneliikkeestä Savonlinnassa sellainen löytyi, tehtiin kaupat ja kuljetuksesta sovittiin. Ulos mennessä Hanna-Leena jäi veneliikkeen pihalla vielä ihailemaan siinä esillä ollutta pientä purjevenettä. Purjevene miellytti myös Johanneksen silmää.

Yön yli mietittyään Johannes soitti Auvisen veneliikkeeseen ja pyysi lisäämään veneen kuljetukseen myös esillä olleen purjeveneen. Hanna-Leena, joka aina oli ihaillut purjeveneitä, ei silti ollut elämänsä aikana kertaakaan moiseen astunut. Johannes oli sentään nuoruudessaan täysihoitolan kesävieraana purjehtinut jonkin verran. Nyt alkoi asiaan vihkiytyminen teorian tasolla niin että veneen saapuessa jotain tiedettäisiin.

Seuraavana viikonloppuna veneet saapuivat ja purjevenettä alettiin rikata. Masto pystytettiin, asennettiin puomi ja vantit ja kaikki muukin tarpeellinen tilpehööri. Ja sitten lähdettiin neitsytmatkalle.

Sattui melko tuulinen päivä, eivätkä Hanna-Leena ja Johannes päässeet veneellään kauaskaan, ennen kuin kallioisen niemen takaa yllättäen puhaltanut tuulenpuuska pyyhkäisi purjeveneen kumoon. Nyt olivat uudet opit tarpeen.

Hanna-Leena muisti heti, että pitää kiivetä laidan yli kölin päälle seisomaan ja vetää laitaan kiinnitetystä köydestä vene pystyyn. Näin hän tekikin. Mutta vene ei käänny; Hanna-Leenan paino ei riitä. Johannes kiipeää avuksi ja tulee samalla tönäisseeksi Hanna-Leena järveen. Veden lämpötila on kymmenen astetta, mutta vaatteiden läpi se ei aivan heti tunnu kylmältä. Onneksi kummallakin on yllään pelastusliivit: nekin lämmittävät ja auttavat huomattavasti vedessä liikkumista. Hanna-Leena sukeltaa veneen toiselle puolelle ja samalla vene jo kääntyykin oikein päin. Jotenkin Hanna-Leena on myös päässyt takaisin veneeseen.

Mutta vielä on liian aikaista huokaista helpotuksesta, sillä tulee seuraava puuska, joka heittää veneen uudestaan nurin. Nyt vene keikkaakin täydet 180 astetta ja irtoköli, jota suuren innostuksen vallassa kumpikaan ei ollut huomannut sitoa kiinni mihinkään, solahtaa pois paikaltaan ja saman tien järven pohjaan. Nyt vene kelluu masto alaspäin kuin munankuori. Hanna-Leena ja Johannes kiipeävät munankuoren päälle miettimään tilannetta. Johannekselle valkenee, että hän oli rikannut veneen väärin: isopurjeen puomi ei päässyt liikkumaan vapaasti ja siitä syystä vene ei päässyt kääntymään pois tuulen alta piihin. Selvähän se, että tällä tavalla väärin rikattu vene kaatuu ja vielä melko helposti!

Miten Hanna-Leena ja Johannes omin avuin tästä pelastuivat ja miten vene lopulta saatiin maihin, on oma tarinansa. Mutta vahingosta viisastuneena Hanna-Leena ja Johannes oppivat rikaamaan veneensä oikein ja niin purjeveneestä tuli heille moneksi vuodeksi rakas harrastus.