Mikä se on se ihmisen identiteetti? Imago on jotain helpompaa: imago on se miltä ihminen näyttää. Imagoa voi rakentaa – määrätyillä ihmisillä onkin erikseen imagon rakentamiseen palkattu henkilökunta. Imagoon vaikuttavat vaatteet, autot, julkinen esiintyminen ja tietysti ennen kaikkea ulkonäkö.

Identiteetti rakentuu osittain samoista aineksista – mutta vain osittain. Identiteetti on jotenkin pysyvämpää, imago on helpommin ajan ja olosuhteiden mukana muuttuva. Sattumalla on enemmän vaikutusta imagoon kuin identiteettiin. Ammatilla ja sosiaalisella asemalla on merkitystä niin imagon kuin identiteetin kannalta, mutta ammatin vaihtaminen tai kokonaan työttömäksi joutuminen vaikuttaa voimakkaammin imagoon kuin identiteettiin. 

Identiteetti perustuu ennen kaikkea ihmisen arvoihin, ajatuksiin, valintoihin ja tekoihin. Lapsuuden ympäristö muokkaa ihmisen identiteettiä jossain määrin: moni pysyy juurilleen uskollisena halki elämän. Duunarin lapsi ei unohda lojaalisuuttaan vanhempiensa luokalle vaikka myöhemmin elämässä menestyisi ja nousisi omistavaan luokkaan. Aatelissukuun syntynyt ei todennäköisesti unohda aateluuden velvoitteita, vaikka elämä kohtelisi kuinka kaltoin: köyhä mutta ylpeä. Myös tiedostettu tai tiedostamaton häpeä muokkaa ihmisen identiteettiä ja joskus imagoakin, ainakin silloin kun ulospäin haluaa esittää todellisen luontonsa vastakohtaa, kun arkuuttaan häpeävä retostelee koviksena. Klovni saattaa sisimmässään itkeä.

Identiteetti taitaa pitkälti olla ihmisen käsitys omasta itsestään, imago puolestaan on kuva jonka ihminen haluaa ulospäin itsestään antaa. Voisi kuvitella, että mitä lähempänä toisiaan ihmisen imago ja identiteetti ovat, sitä vahvempi persoona. Ja toisin päin: epävarman ja kriisialttiin ihmisen imagolla on vain vähän tekemistä hänen todellisen identiteettinsä kanssa.

Jos näitä käsitteitä voisi esittää yksinkertaisesta jollain lukuarvolla, niin asian voisi ilmaista matemaattisesti kaavalla:

Imago miinus identiteetti = tekopyhyyden tai falskiuden aste.

Olisiko siis imagon ja identiteetin sopusointu sitä, mitä integriteetiksi tai henkiseksi eheydeksi kutsutaan. Kannattaisi siis olla rehellisesti oma itsensä.

Mutta nyt tullaan siihen, että onko parempi teeskennellä miellyttävää kuin olla rehellisesti mörökölli? Olisin valmis hyväksymään teeskentelyn ainakin hyvien käytöstapojen puitteissa – mutta en ehkä sitä pitemmälle.