Suuria lupauksia / Perjantaipakina
Mikä kuvioista ei sovi sarjaan? Hanna-Leena siristää silmiään. Hajataitto hiukan vaikeuttaa mustavalkoisten viivakuvioiden tutkimista. Hanna-Leena on työnantajan tilaamassa palikkatestissä henkilöstöpalveluja myyvän konsultin toimistossa. Testi on kestänyt jo useamman tunnin, haastatteluja on käyty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Ranskaa konsultti ei osaa, mutta siitä Hanna-Leenalla on Ranskan valtion virallinen todistus.
Testin jälkeen Hanna-Leena kuuntelee autossa Micha Maiskin selloesityksiä ja hengähtää hetken. Hän uskoo, että testi meni aika mukavasti, vaikka nopeustehtävissä ei kaikkea ehtinyt saada valmiiksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Hanna-Leena osallistui työnantajan järjestämään testaukseen yli 30-vuotisen palvelunsa aikana. Vajaa kymmenen vuotta aikaisemmin oli lähes koko henkilökunta käytetty kaksi päivää kestävässä kykyjen mittauksessa. Se oli juuri ennen suurta saneerausta. Testeillä haluttiin löytää yhtiön käyttöön lupaavat kyvykkyydet. Henkilökunta kyllä epäili vahvasti, että testien perusteella päinvastoin etsittiin saneerauksessa sivuun siivottavat.
Hanna-Leena miettii, miten yhtiö on vuosien mittaan muuttunut. Yhtäkkiä koko henkilökuntaa, vuosikymmeniä yhtiössä työtään tehneitä ihmisiä on alettu kohdella kuin uusia työnhakijoita. Jokaiselle määritellään vaihtoarvo. Taloon on tullut nuoria pomoja, jotka vaativat ikääntyneiden alaistensa vaihtamista vetreämpiin. Ihan noin vain, ilman mitään erityistä syytä.
Hanna-Leena miettii omaa työhistoriaansa. Alun perin hän tuli taloon tutkijaksi. Tutkimusyksikön arvovallan kannalta oli toivottavaa, että tutkijat mahdollisuuksien mukaan olisivat tohtoreita, mieluiten yliopiston dosentteja. Hanna-Leena tarttui haasteeseen ja saavutti molemmat vaatimukset. Tietysti se vei kesälomat ja vapaa-ajat moneksi vuodeksi, mutta se ei haitannut. Tekihän hän muutenkin pitkää päivää ja luki vapaa-ajallaan ammattikirjallisuutta. Työ oli mielekästä, työyhteisön henki hyvä. Tulevaisuus näytti turvalliselta.
Mutta sitten kaikki muuttui. Tuli EU ja yhtiö joutui kilpailun kouriin. Yhtiötä alettiin pilkkoa ja ajaa alas. Henkilöstölle tarjottiin paketteja, jonka turvin mahdollisimman monen toivottiin lähtevän yhtiöstä vapaaehtoisesti. Sitten yhtiöstä myytiin ja ulkoistettiin yksiköitä, ja yksilöitä alettiin irtisanoa. Hanna-Leenalle kuitenkin tarjoutui tilaisuus päästä liikkeenjohdon koulutukseen arvostetussa sveitsiläisessä oppilaitoksessa. Sen jälkeen hän pääsi siirtymään yhtiön sisällä uusiin tehtäviin ja lopulta suurimman tytäryhtiön johtotiimin jäseneksi.
Kun konsernin pääjohtaja jäi eläkkeelle, alkoi uuden pääjohtajan kausi. Yksitellen, mutta nopeassa tahdissa hän vaihtoi useimmat tytäryhtiön johtajista ja sulautti hallinnolliset toiminnot osaksi emoyhtiötä. Näin Hanna-Leenakin sai uuden esimiehen ja jäi työn puolesta ikään kuin tyhjän päälle. Nyt uusi esimies oli lähdössä eläkkeelle. Hanna-Leena aavisti, että tämänpäiväinen testaus liittyi hänen esimiehensä seuraajan valintaan. Paikkaa ei ollut julistettu haettavaksi, eikä Hanna-Leenalla ollut käsitystä siitä, miten pääjohtaja aikoi paikan täyttää.
Kului joitakin viikkoja. Yhtenä iltapäivänä esimies kutsui osaston tiedotustilaisuuteen. Tuntia ennen tilaisuutta Hanna-Leena pyydettiin pääjohtajan huoneeseen. Mitä mahtoi olla tulossa? Pääjohtaja kertoi, että Hanna-Leenan esimiehen seuraajaksi on valittu henkilö talon ulkopuolelta. Hanna-Leena otti tiedon vastaa tyynesti ja totesi, että hän oli toki varautunut tällaiseenkin päätökseen. Esiin nousi kysymys Hanna-Leenan tulevista tehtävistä. Niitä ei ollut. Hanna-Leena irtisanottiin. Tai kuten pääjohtaja asian ilmaisi, Hanna-Leena jäisi vapaalle, siis eläkeputkeen. Olihan hän jo siinä iässä. Hanna-Leena ei mennyt osaston tiedotustilaisuuteen. Hän meni omaan huoneeseensa ja alkoi pakata tavaroitaan. Suuri lupaus oli tullut tiensä päähän.
Kommentit