Yhtenä torstaina havahduin hereille ambulanssissa. Mitä ihmettä, mitä on tapahtunut? Sitten muistin, että olin kaupassa tuntenut oloni huteraksi. Olinkin kassajonossa pyörtynyt ja vaikka mieheni oli ottanut minut vastaan ennen kuin ehdin kaatua maahan, oli selästäni murtunut nikama. Tästä alkaa sairaalakertomukseni.

Ambulanssilla Jorviin, jossa tehdään tarpeelliset tutkimukset. Tuloksiin pyydetään konsultaatio Töölön sairaalasta. Nikama on murtunut ja irtolohkare ahtauttaa selkäydinkanavaa. Leikkaus päätetään tehdä Töölössä, jonne minut siirretään maanantaina.Viikonlopun yli makaan selälläni Jorvissa, yhtään en voi enkä saa liikkua, kivut ovat kovat. Odotan leikkaukseen pääsyä tapaturmayksikössä. Töölössä on kuitenkin ruuhkaa, joten leikkaus siirtyy. Tiistaina todetaaan tulehdusarvojeni kohonneen, joten leikkaukeen ei uskalleta ryhtyä. Keskiviikkona tulehdusarvot ovat edelleen korkeat, mutta ovat laskusuunnassa. Pääsen leikkaukseen. Seuraavan yön vietän Töölössä osastolla.Torstaina minut siirretään takaisin Jorviin. Maanantaina pääsen kotiin.

Kokemus oli kaikessa ankaruudessaan positiivinen. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Olen onnellinen että voin heilutella varpaitani . Olen tyytyväinen sairaaloiden väliseen yhteistyöhön. Vaikea leikkaus tehdään siellä missä siihen on paras asiantuntemus, yli kuntarajojen. Vaikka Töölön tunnelma oli paljon levottomampi kuin Jorvissa, oli hoitohenkilökunta kiitoksen arvoista molemmissa. Varsinkin Jorvissa hoitohenkilökunta ansaitsee erityiskiitoksen rauhallisesta ja ystävällisestä suhtautumisestaan potilaisiin.   





Kuva: Valon pilkahdus

Jatkuu ..